23. touko, 2017

Ry kävi tutustumassa ensikauden vastustajan Seeprojen kotistadioniin

Duisburgiin nousubileet lauantaina 20.5.2017

Lauantaiaamuna klo. 9 jälkeen pikkuhiljaa aloimme kokoontua Bochumin asemalle odottamaaan saksalaisen ystävämme Bushyn tuloa. Hän saapuikin paikalle sovitussa ajassa. Meidän ryhmä oli tällä kertaa tuonut hänelle suomalaita viskiä ja yhden t-paidan lahjaksi. Bushy ei pettänyt tälläkään kertaa vaan Fiege olutta oli auton takakontissa meille kaikille.

Hetken rupateltuamme päätimme lähteä Duisburgiin. Saksalainen täsmällisyys DB oli tipotiessään, jonkin tietokone ongelmien takia, joten junan lähtölaiturin löytäminen olikin todella vaikeaa, myös paikallisille

Lopulta junaan ja tunnin matkustamisen jälkeen saavuimme Duisburgin Hbf. Osa lähti nopeasti hankkimaan kisajuomaa lisää, jonka aikana Bushy oli pysäyttänyt pienen Duisburgin kannattaja ryhmän jolta halusimme saada tietää reitin stadikalle.

Kyseiset kaverit olivat Kevin, Annika sekä Kevinin isä, jotka olivat huippukavereita jalupasivat viedä meidät stadikalle. Kävelyä, metroa ja kävelyä usko meinasi jo loppua, kunnes Duisburgin hieno stadion oli edessämme. Ihmisiä valtavasti ja iloisella mielellä tiesiväthän ne, että sarjan voitto oli jo varmaa ja nousu ensikaudeksi 2.bundesliigan oli varmistettu.

Pelin alkuun vain 10 min. joten nopeasti päätyyn. Väkeä aivan pirusti ja osa porukastamme ei viitsinyt rynnätä ihmismassan läpi päädyn alariveille.

Joukkueiden avauskokoonpanojen kuulutusten aikana, jälleen suomalaisena näki mitä oman kylän jalkapallojoukkueen kannattaminen merkitsee näille ihmisille. Huudoissa on tunnetta ja uskoa. 

Peli alkaa

Ottelun alku oli tasaista pelailua ja 16 min. kohdalla vierasjoukkue Zwickau siirtyy johtoon. Ultrakset vaativat päätyä huutamaan vielä kovempaa ja palkinto tulee melkein heti 19 min. tasoihin. Huutomyrsky jatkuu kovana, pääty velloo ja sitten se tapahtuu, Duisburg siirtyy 2-1 johtoon. Kevin hyppää aidalle, shortsit repeää mutta se ei haittaa. Nyt saa ja pitää juhlia.

Puoliajalla etsimme porukan taas kasaan ja tapaamme Düsseldolfista tullutta kaveriamme. Tässä hänen kirjoitus lauantailta https://fussballranskalaiset.wordpress.com/2017/05/21/yhteenveto-viikonlopun-tapahtumista/

 

Nyt pääsimme kaikki samaan katsomoon katsomaan lopun pelistä ja nousujuhlia. Toisella puoliajalla kentällä oli enää yksi joukkue, joka halusi voittaa pelin. Duisburg mätti valotaululle loppulukemaksi 5 – 1. Hieman ennen loppuvihellystä päädystä eräs ultras osastolainen kävi sanomassa meille et kentälle ei sitten juosta muuten pokaalia ei luovuteta seuralle.

Aina ei tarvitse voittaa UCL, sen todisti pelin jälkeen olleet juhlat stadikalla.  Fanit lauloivat pelaajat juhlivat. Huikeata ja hienoa, että saimme olla todistamassa tätäkin juhlaa. Se että Duisburg nousee takaisin 2.bundesliigaan on iso asia kaupungille ja monelle iäkkäämmälle fanille. He itkivät vuolaasti päädyssä, kun joukkue toi pokaalin näytille. 

Nyt oli aika lähteä takaisin Bochumiin mutta sitä ennen puhelin numeroiden vaihto Kevinin kanssa. Jos vaikka joskus tavattaisiin.